tiistai 30. heinäkuuta 2013

??

Heippa!
Mitä mieltä ootte uudesta bannerista?
Miten ulkoasua voisi uudistaa?
Mitä värejä yms?

Just asking :)
EDIT: Nyt on taustakuva ja sivunasettelu vaihdettu!
<3Heidi ja Lara

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kisakuulumisia!

Heii!
Team PCCR (ProCrossCountryRiders) P&H pakkasi sunnuntaiaamuna Aasin ja Lartsun autoon ja volvon nokka suunnattiin kohti Alavusta.. Alavuutta..(kuinka se taipuu??) Paikkaan nimeltä Alavus siis! Laralla oli lauantai-aamuna kengitys, joten hepat vietiin jo perjantaina yökyläilemään Petralle. Ponikin näki pitkästä aikaa poikaystäväänsä, Lusitano ori Urcoa :)

risupallot
Lauantai-iltana letitin Laran harjan sykeröille ja niistä tuli ihan kamala. Aloitin ensin pari lettiä niskasta ja pari sään vierestä ja ne onnistui tosi kivasti MUTTA kellon lähennellessä puoli kahtatoista alko hermot loppua yhdeltä jos toiselta. Lara hermoili ruoka-ajan venymisestä, seisoskelusta ja polttiaisesta ja me Petran kanssa hermoiltiin nälkää, väsymystä ja hevosen viskomista. No ompelin muutamaa vielä vähän kasaan ja päätin että näillä mennään.

kotona taas!
Sunnuntai-aamuna aikataulu vähän venyi (ylläri) ja meinasi mennä vähän tiukille. Vartti ennen mun luokkaa navi näytti matkaksi 20 min. Ja mun lähtö nro oli 10! Puolijuoksua ilmoittautumaan ja äkkiä verkkaan. En ehtinyt juurikaan kävellä, ravailin heti. Lisäks mulla olikin koulujalkkarit, jotka säädin hevosen kävellessä (Lara ei malttanut seistä millään kun mullakin oli kiirepaniikki päällä) ja lisäksi totesin että kisatakki päällä tulee tuskasen kuuma, joten karjaisin kisahoitajaparaksi mukaan tulleen Juhan paikalle pitämään hevosta, että saan riisuttua turvaliivin alta takin pois. Otin kaksi hyppyä ristikolle, kaksi pystylle, yhden hypyn okserille ja lähdinkin kentälle valmistautumaan.

Paras Lara <3
Itse rata meni tosi hyvin, paitsi sarjalle toin Laran niin huonosti ja se puomi tippuikin. Sarja oli okseri-pysty yhdellä laukkavälillä ja sille tultiin tiukalla kaarteella. Kaarteen pohja oli aavistuksen huonossa kunnossa ja Laran ryykätessä siihen lapa edellä en keskittynyt eteen ilmestyneeseen esteeseen yhtään ja jätin hevosen yksin. Tultiin ihan pohjaan ja normaali hevonen olis jo kieltänyt sille. Lara vaan on niin rohkea ja rehellinen hevonen, että päätti hypätä. Huomasin äsken että olen vahingossa poistanut videon puhelimesta!! Arrrgh.

90cm mua jännitti ihan kamalasti. Petran ja mun välissä oli vain yksi ratsukko, joten oltiin samassa verkassa. Lara tuntu tosi hyvältä ja jännitys vähän helpotti. Otin yhden onnistuneen hypyn okserille ja kaksi pystylle. Radalla Lara tuntu melkeinpä kuumalta. Huomasin myös kauhukseni, että radalla oli muurieste. Apuva!

ponin kanssa rapsuttelua
Lähtömerkin jälkeen Lara oikein sytty ja se tuntu ihan älyttömän hyvältä! Itekki näin paikat helposti. Lara tais huomata että vihdoinki on vähän isompia esteitä ja että vieläki korkeutta sais olla. Oli meinaan sellasia kumipallohyppyjä joka esteelle että kuskia hirvitti ja vattasta kouras! Lara lähti monelle hypylle aavistuksen kauempaa ja jätti esteen väliin kuutioittain ilmaa :D Sarja oli taas samassa paikassa ja nyt päätin ratsastaa kunnolla. Tuloksena jääääätävän iso hyppy ja hetken jo luulin että sarja muuttuu innariksi. Muurikin sujui hyvin, Laraa ei kiinnostanut yhtään esteen pelottavuus.

tyylikäs mummupermis
Rata meni puhtaasti, mutta aavistuksen liian nopeasti. Luokka oli ihanneaikaluokka, meidän aika oli jotain 73s ja ihanne oli jotain 89s. Olin ihan varma että ei sijoituta, mutta yllätykseksi oltiin kuudensina :) Taitavin heppa! Meidän ensimmäiset yhteiset aluekisat ja eka yhteinen 90cm!







Jättiloikka! Klikkaa isommaksi :D

torstai 25. heinäkuuta 2013

Todistusmatskua!

Aaai did it! jeii

Sain ladattua massiivisen parin sekunnin videon enkkahypystä youtubeen. Ei siinä mennytkään kun pari tuntia ja yhden kännykän akku.. hehe.

No tässäpä tämä! Kera äänitehosteiden, olkaapa hyvä :)



<3 Larhanaattori ja Heiree

What a feeling tididii

Helooou!
Varoitus: postaus sisältää ylenpalttista oman hevosen erinomaisuuden hehkutusta ja äärimmäistä onnellisuutta. Älä jatka lukemista jos materiaali järkyttää. Postaus on myös äärimmäisen turha.

Eli te rohkeat, jotka nyt jatkoitte lukemista joudutte kestämään kaiken alusta loppuun. Kaikki alkoi siittä kun Petra kurvas meille hypyyttämään mua. Mähän ilmottauduin sinne 90cm luokkaan sunnuntaille ja aattelin hypätä vähän isompaa ettei kisoissa hirvitä. Ja koska Petra oli ottamassa videota, aateltiin sit samantein laittaa korkeushypyt kehiin, eli vanha tuttu ristikko_laukka_jättiokseri. Lisäks oli yks verkkaristikko, joka nostettiin lopuks 90cm pystyks. Korkeus ei huimannu ja saatiin hyvä lähestyminen :)

Sitten se okseritouhu! Petra laitto alotuskorkeudeks varmaan jonku 70cm ja sanoin et nosta nyt hyvä nainen sitä korkeutta (minä sanoin, juu-u!) Lopuiksi mentiinkin yhteinen ennätys, 120cm. Yhden kerran piti keilata yläpuomit alas kun tulin reippaasti ristikolle ja hyppy lähti tosi laakana. Toisen kerran tulin aavistuksen juureen ristikolle ja saatiin okserille hyvä paikka. Kevyesti meni! Vielä kun opettelisin pitään jalkaa aavistuksen taaempana, mutta annettakoon se anteeksi kun ei ole pitkään aikaan kokemusta isommilta esteiltä.

Ei pitäisi meidän uran kaatua yhteen 90cm luokkaan, vähän jännitys hiipui ja tuli turvallinen mieli.

Niin ja se todistusaineisto:
etupainoinen heppa + könöttäjä selässä. parasta

ratsastin maanantaina pelkällä riimulla :)
Koitin ladata puhelimesta videota tänne Google+:n ja kaiken mahdollisen avulla muttei onnistunut.. nyt lataan videoita youtubeen, joten julkaisen ne erikseen :) 
<3 Soi mun päässä tällä hetkellä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Eroon estekammosta

Moikka!
Huomasin tossa tilastoja ja liikenteenlähteitä seuratessa, että blogiini on pari kertaa eksytty hakusanalla ''Eroon estekammosta''. Sitähän mä tässä yritänkin ja ajattelin koota omia vinkkejä ja ideoita,  jotka ''vaivaan'' voisi auttaakkin :)

1. Luottohevonen/poni
Se vaan on totta, että jos vähääkään jännität hevosta ja toimit sen kanssa ilman luottamusta, ei touhusta tule mitään.. Rakensin itse kaksi vuotta luottamusta, kunnes päädyin kaikkien kannalta parempaan vaihtoehtoon ja vaihdoin hevosen lähes pomminvarmaan vaihtoehtoon. Koeratsastuksessa en uskaltanut edes hypätä 60cm okseria, mutta Lara vaan vei kiltisti pskajäykkänä olevan kuskin esteiden yli. Nyt uskallan hyppiä ilman satulaa ja okseritkin menee (pienellä varauksella..). Kaikki tää tapahtui vaan vajaassa puolessa vuodessa. On totta, että poikkeuksiakin löytyy ja että se yhteinen sävel voi alkaakin löytymään, mutta joskus on kuunneltava järjen ääntä ja miettiä mikä on oman itsen ja hevosen parasta. Tää on kyllä vain äärimmäinen keino ja rakkaasta ystävästä on aina vaikea luopua..

2. Hengitä!
Tärkein asia.. Muista hengittää! Itse syyllistyn panikoimiseen ja hyperventiloimiseen ja happi meinaa loppua. Joskus radalla huomaan hengittäväni vasta puolessavälissä ja se ei tosiaankaan helpota oloa. Mulla on myös taipumusta paniikkikohtauksiin (nykyään onneksi vähemmän) ja paniikki saa tosi usein vallan. Silloin jalat ja kädet tärisee, itken, haukon henkeä ja ihan vain panikoin. Silloin ei päässä liiku mikään muu ajatus kuin laukata täysiä pois tilanteesta ja vajota maan alle. Keskity hengittämiseen kunnolla, nenän kautta sisään ja suun kautta ulos hitaasti ja syvään.

3. Keskity!
Silloin kun se paniikki on akuuttina päällä ja radalle tarvisi mennä, mulla on yks hyvä niksi siihen: musiikki. Usein kisoissa ja valmennuksissa alan hyräilemään ja kertaamaan tuttua biisiä päässäni. Kuulostaa hölmöltä, mutta se vaan toimii. Muistan joissakin kisoissa hyräilleeni Pientä ankanpoikasta ja kun hyppäsin ensimmäisen metrini päässäni soi Dingon Nahkatakkinen tyttö. Musiikki on auttanut mua myös mun paniikkihäiriön ja kohtausten kanssa.

4. Piiskaa ja tsemppaa! (kirjaimellisesti)
Jossei kukaan toinen (=Petra) ole potkimassa sua persiille, tee se itse. Välillä oikein suutun itselleni kun en uskalla. Hoen itselleni jotain tyyliin: ''keskity nyt Heidi, ollaan tehty tää miljoona kertaa, ei voi olla noin vaikeeta'', ''Kerran se kirpasee, ei me tähän kuolla. Lara vie kyllä'' ja tsemppauksena ''mä pystyn tähän'' x 10000 kertaa. Toisinaan näpäytän itteäni reiteen raipalla ja herättelen tähän maailmaan. Sitten sisuunnun ja yritän parhaani!

 5. Palkitseminen ja lahjonta
Ette ees tiedä montako Sotkun munkkia Petra on mulle velkaa! ''Jos sä Heidi meet tän radan ilman poiskääntelyä mä tarjoon munkit sotkus!!''. Munkinhimo silmissä sitä ollaan sitten painettu. Voit myös lahjoa itse itsesi ja ostaa onnistuneen suorituksen jälkeen jotain kivaa tai palkita jollain muulla tavalla, olkoot sitten vaikka täysin hevosvapaa löhöilta. Kannatan!

6. Luota itseesi
Lässynlää, mutta se on totta! Et sä voi olla niin huono, kun mitä luulet (paitsi mä oon).

7. Ota oppia muilta
Mua auttaa myös hirveästi, kun katselen vaikkapa Youtubesta ammattilaisten esteratoja, joissa ne okserit on 160cm ja jäätävän leveitä. On hieno katsella ammattilaisten mokaukset ja miettiä, kuinka olisi voinut tehdä toisin ja parantaa. Videoiden ansiosta tulee aina hirveä hinku päästä kokeilemaan ja hyppäämään, eikä ne 80cm okserit tunnu enää niin pahoilta verrattuna niihin 160cm..

8. Huijaus
Tää on paras keino ikinä! Sä et vaan etukäteen saa tietää. Jos pyydät toista nostaan kaks reikää, toinen nostaakin 3 tai 4 reikää ja huolettomana ratsastat esteelle. On niin hienoa kuulla sen jälkeen et ''jee! menitteki 110cm ettekä 90cm hähää'' ja kyllä, mä en osaa arvioida korkeutta kovinkaan hyvin :D

En tiedä oliko apua kellekkään ja nää perustuu ihan vaan omiin kokemuksiin ja hyvää vauhtia porhalletaan eteenpäin :)

<3 Heidi ja Lara

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Äitii apuaa...

nyt tulee paniikki. Ounou!

Ilmoittauduin sunnuntain aluekisoihin Alavudelle luokkaan 80cm....... ja 90cm!! Ekat aluekisat ja eka 90cm. Hyvä Heidi, extempore on aina paras! :)

mun oletus..
mun fiilis radalla!
Lara kisakamoistaan..
hahaha ei oo totta.. nyt mä meen kyllä nukkuun!! :D

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Jeejee!!

Ps. Miksi kaksi tekstiä on kypäräpostauksen alla? Lukekaas nekin :)

Moikka!
Koska blogi sisältää aikapaljon mun estekammoa ja luottamuspulaa, oli tää pakko jakaa teidän kanssa!

Olin tänään töiden jälkeen nii väsyny, että päikkäreiden jälkeen ajattelin hömpötellä ilman satulaa pellolla... ja se kannatti!

Lara kulki älyttömän rennosti, rentoo ravia eteen alas. Laukassa yllätti positiivisesti! Ihanan rennonletkeetä laukkaa, ettei ikinä. Mun oli helppo istua ja vain myötäsin kun Lara meni eteen alas. Menispä kentälläkin näin hienosti!

Lara oli niin kiva, että innostuin vähän liikaa.. seuraavassa hetkessä laukkasin pitkin laidunta niin lujaa kuin hevosesta lähti :D ja ilman satulaa! Laralla oli kivaa ja anto kuitenki heti kiinni kun hidastin. En oo ikinä laukannu noin lujaa ilman satulaa!

Loppuravitkin meni temppuiluksi. Ravailin pitkin peltoa ilman käsi ja Lara vaan lompsutteli eteenpäin :) luotan aika paljon tähän hevoseen näinkin lyhyessä ajassa. Heitin facebookissa idean korkeushypystä ilman satulaa ja taisin ihan oikeasti innostua ajatuksesta :D katsotaan nyt..

Alla kuvia päivästä!
<3 team Extreme Larssonit

torstai 11. heinäkuuta 2013

...

Kypäräpohdintaa!

Heippa!
Olen tässä pikkuhiljaa muuttanut omiakin nahkavarusteita ruskeiksi, joten väistämättä edessä on uuden kypärän hankinta. Mutta minkä??

Chapsit uusinkin jokun aika sitten ja jalkaani ängen joka päivä nämä dy'onit:







ja niiden kanssa nyt pitäis keksiä jokun potta päähän!


Päällimmäisenä mielessä olisi perus ruskea CO, mikä nyt on mustana:



Olisin tykännyt kamalasti AYR8:sta tai GR8:sta, mutta omassa päässä se oli VALTAVA sotakypärä. Nyyh! Se vaan ei näytä mun päässä samalta kuin muiden...


Olisin kamalan kiinnostunut myös Antareksesta, mutta hinta ja se, että kyllästynkö siihen heti (+ Petra inhoaa tätä) mietityttää! :D

hyvänä vaihtoehtona tulee myös tämä Hööksin kypärä, joka on oikean värinen, käärmennahkakuosinen ja sopivasti bling... MUTTA! Kuulostaa hölmöltä, mutta mun periaate ei anna periks että kisaisin hööksins ''halppis''kypärässä. Lyökää joku mut hereille nyt ihan oikeesti! (tää tuo mieleen poniaikojen euroliten.. jonka just heitin roskiin hiirensyömänä)


GPA ja Shamshield on kaameita, eikä uvex miellytä.... MITÄ MÄ TEEN! Auttakaa :(

Pinnallista varustepohdintaa (jälleen)

Heippa vain!

Mulla olisi taaas kamalan vakava ongelma.. Nimittäin Laran kenttähevosen uran alettua neiti tarvitsee jalkoihinsa kunnolliset suojat, jotka suojaavat myös edestä. Okei, mikään kiire ei vielä ole, mutta suunnittelu on hyvä aloittaa ajoissa!


Vastaavat housut..
 Meidän kenttisvärinähän on fuksian punainen.

huopana tuo toinen vasemmalta.. tietenkin :D housut ovat aikalailla täsmälleen tuon huovan väriset.


Oon metsästäny fuksianpunaisia tai överipinkkejä suojia ja bootseja jo kauan. Toinen vaihtoehto olisi ruskea, musta, valkoinen, jokin kontrastiväri fuksian kanssa tai jokin kuvio.


Kumibootsit 15e Suomen Ratsutarvike

HKM neopreenisuojat 49,95e Aika överit mutta toisaalta hauskat :D

Jos olisin PRO, tilaisin todennäköisesti nämä ilmastoidut.. Valkoisena? Ehkäpä. 49,99£


Olis just hyvät, harmi kun koulusuojat. HorseGuard 91e
 
Eskadron neopreenisuojat, 59,90e (ruskeana)

ja samat suojat taakse! tuo punainen on kaiketi liian punainen.
Ihkut! Samaa sarjaa niiden suojien kanssa.. 26,90e



Tähtibootsit tarjous 19e (ovh 28e) olisko hyvät?

Eskadron Allround (ruskeana) 79,95e eteen yli 80e taakse...





BR Pro Max AllRound 59,90e
On kylläkin mustat, mutta Equipet! 45e


Eskadron CrossCountry 89,50e



BR bootsit (hopea) 19,90e


Mitähän mä tekisin... mielipiteitä? Onko neopreenisuojista mihkään ja mikä väri ja apua :D

<3 Heidi ja Larhis